Meillä lähti isukki tänään Helsinkiin viikoksi opiskelemaan, ja äitin pitäis pärjätä kotona kolmen kakrun ja kolmen hurtan kanssa sekä vatsassa olevien TODELLA vilkkaitten vauveleiden kanssa. : / No kyllä se siitä, saan viettää lasten knas laatuaikaa. :) En ole muuten tänne vielä kirjoitellutkaan , mutta otin loparit töistä, liian raskasta mulle järki siinä meinas mennä. Nyt sitte katellaan niin kauan ainaski ku vatsa-asukit ovat kaksi-kolme vuotiata, sitte tämä tytsy lähtee yliopistoon lukemaan lääkäriksi. :P

Mulla on hirveä stressi, elikkäs syksy. Syksy tuo tullessaan kaiken, ehkä yksi syy työstäni eroamiseen oli juuri stressi. Ei Jumala ole luonut ihmistä painamaan ensiksi kahdeksan tuntia henkisesti ja fyysisesti todella raskasta työtä ja sitten tulla kotiin siivoamaan, tekemään ruokaa, pitämään koti kunnossa, hoitamaan lapset, hoitaa koirat sekä vielä odottaa kahta lasta. Tämä ei siis todellakaan tarkoita sitä että en haluaisi koiria, taloa taikka lapsia, ei todellakaan jokainen niistä on hankittu todella harkiten. Minulla ei vain riittänyt enää intressejä töihin, ja nyt pitäisi aloittaa pihan haravointi, trampoliinin pois otto, koirien häkin siivous, ikkunoiden pesu ja kaikki mahdollinen ja hox! olen raskaana. Stressi on maailman inhottavin asia heti kuoleman jälkeen.

Meillä kotona asiat ovat vallan mainiosti Aapo on alkanut puhumaan jo selviä lauseita, äiti on tästä hirmu ylpeä sillä Aarne (meidän vanhin 5 vuotias poika) puhui 2 ja puoli vuotiaana saman verran kuin Aapo nyt, no Alina puhua pälätti jo melkein synnytyssalissa, mutta sama se meidän ihmetytölle. :) Alina on alottanut tällä viikolla seurakunnan kerhon Aarnen kanssa. Aapoa äiti ei vielä suostunut kerhoon jättämään, pitäähän minulla olla yksi vauva ennen kaksosten syntymää.

Mutta nyt tämä äityli menee laittamaan lapsiaan nukkumaan, ja pästää koirat pihalle, heippa! :)